Helsingin sanomien juttu kirjastani Flora Bartha Paasonen

Tästä voi lukea Hesarin jutun kirjastani.

Etelä-Suomen sanomien kirja-arvostelu

Tästä voi lukea Etelä-Suomen sanomien arvostelu uudesta kirjastani Flora Bartha Paasonen, vaiettu tarina. 

SR P3 lähettää kahden tunnin dokumentin ruotsiksi Operaatio Stella Polariksesta 10/11

Lue lisää täältä

Vihdoin ja viimein! Kirjani Flóra Bartha Paasonen ilmestyy 7/11 Suomessa

”Olen 94-vuotias, enkä tunne voimieni riittävän kirjoittamaan omaa kirjaa. Mutta jos olisi joku ihminen, se olisi sentään hyvä, että voisin tuoda totuutta monelle väärinkäsitetylle asialle.” Lundilaisen tietokirjailijan Johanna Parikka Altenstedtin kynnysmatolle marraskuussa 2012 tupsahtaneen kirjeen oli kirjoittanut Mannerheimin tiedustelupäällikön Aladar Paasosen puoliso Flora Bartha Paasonen. Tästä kirjeestä sai alkunsa ainutlaatuinen kirjaprojekti, joka julkaistaa nyt nimellä Flora Bartha Paasonen – Vaiettu tarina. 

Philadelphiassa asuva Flora Paasonen kertoi kirjeessään haluavansa korjata miehestään esitettyjä virheellisiä tietoja. Parikka Altenstedt lähti saman tien tapaamaan Paasosta. Kirjaprojektin aikana kirjailija on käynyt kaksi kertaa Philadelphiassa sekä tavannut Floran tyttären Tuulikki Paasosen ja muita sukulaisia. Kielitaitoinen ja hyvin koulutettu unkaritar Flora Paasonen piileskeli ja piilotteli perhettään sotavuosina sekä kylmän sodan alussa eri puolilla Eurooppaa muun muassa Ruotsissa, missä häntä auttoi Stella Polaris -operaatiosta tutun Rottnerosin kartanon omistajaperhe. 

Kuusi maata ja ainakin 33 osoitetta myöhemmin Paasoset muuttivat Yhdysvaltoihin, missä Aladar siirtyi CIA:n palvelukseen. Flora Paasonen puolestaan hankki 50-vuotiaana Washingtonin yliopistosta audiologian maisterin paperit, joilla hän sai työtä ja omat tulot. Niillä rahoilla hän sitten osti talon McCloskey-kadulta Flourtownista. Aladár vietti siellä viimeiset vuotensa ennen kuolemaansa 1974.

 – Me emme saaneet koskaan penniäkään eläkettä Suomen valtiolta. Aladarille myönnettiin eläke, kun hän oli anonut eroa palveluksesta 1945, mutta sitä maksettiin kolme kuukautta hänen äidilleen Mariska Paasoselle Helsinkiin. Niitä markkoja emme koskaan nähneet. Sitten se peruttiin, kertoo Flora Paasonen kirjassa. – Kirjassa tuodaan esiin Aladar Paasosen yksityistä puolta ja kumotaan samalla monta väärinkäsitystä, joita on syntynyt siitä, että historiantutkimus on ollut virallisten lähteiden varassa. 

Myös Aladarin luonnekuvaa syvennetään, sillä hän oli intohimoinen taiteen ja antiikin tuntija. Viimeisen arvokkaan taulunsa, Hjalmar Munsterhjelmin ”Merimaisema. Jäänmurtajia”, Aladar Paasonen testamenttasi Ateneumille, minne Flora sen toimitti 70-luvulla Yhdysvalloista. Paasonen oli hankkinut taulun ollessaan Sveitsissä Mannerheimin muistelmien haamukirjoittajana.

 – Tavatessani ensimmäistä kertaa Suomen radiotiedustelijoiden leskiä ja lapsia kymmenisen vuotta sitten tajusin, että näiden naisten henkilökohtaiset perhetarinat ovat samalla osa Suomen sotahistoriaa näkökulmasta, jota ei aiemmin ehkä ole otettu huomioon tarpeeksi. Sotahistoriahan on perinteisesti miehinen laji, jonka karsinnoissa vaaditaan vähintäänkin historiantutkimuksen väitöskirjaa, ja mielellään myös natsoja. Vaimojen kirjeet ja valokuvat, teinityttöjen päiväkirjat tai lasten piirustukset on jätetty omaan arvoonsa, mutta ne ovat tärkeitä todisteita sota-ajan historiastamme, sanoo Johanna Parikka Altenstedt, joka haluaa nostaa naisnäkökulmaa historiankirjoitukseemme. 

Parikka Altenstedt on aikaisemmin kirjoittanut kirjan operaatio Stella Polariksesta sekä toimittanut dokumenttiohjelman aiheesta YLElle. Parhaillaan tekeillä on ohjelma Flora Paasosesta. 

Sähköinen vedos ennakkoon, arvostelukappaleet, lisätietoa Juha Janhonen, kustantaja, juha.janhonen@docendo.fi, puhelin+358 (0)40 8430 139 

Kirjailijan yhteystiedot ja haastattelupyynnöt: Johanna Parikka Altenstedt,jpa@altenstedt.se, 

puhelin +46 (0)708 661 812 

Täältä voit tiedustella kirjaa ja lukea lisää.

Stella Polaris sempusta Tukholman suurlähetystöstä löytyi tällainen linkki

Täältä voi lukea enemmän viime keväisestä seminaarista, joka johti siihen, että UR:n kuvaamat seminaarit pyörivät koko kesän uusintoina televisiossa. Kiinnostus on hurjaa!

Kuvauksia Rottnerosissa - YLE tekee dokumenttifilmiä Flóra Paasosen elämästä

Kirjani "Flóra Bartha Paasonen. Vaiettu tarina" ilmestyy pian!

Täältä voi kuunnella ennakkohaastattelun, jonka Ruotsin radio teki suomeksi viime viikolla.

Klikkaa tästä

Hallamat palasivat kotiin

Sunnuntaina 11. elokuuta järjestettiin erityislaatuinen muistotilaisuus Sysmän kirkossa Brita ja Reino Hallamaan muiston kunnioittamiseksi. Samalla perheenjäsenet täyttivät vanhemmilleen antamansa lupauksen siitä, että jos mahdollista, pariskunta saisi vielä joskus palata Suomeen yhdessä. Brita Hallamaa kuoli 2009 ja Reino 30 vuotta aikaisemmin. 

Nyt pariskunnan tuhkat tuotiin Espanjasta Suomeen muistotilaisuuteen, ja maanantaina 12.8. pariskunta haudattiin Britan sukuhautaan.

-      - Tuntuu mahtavalta saada tämä vaihe nyt päätökseen, sanoi Meri-tytär onnellisen tietoisena siitä, että vanhemmat saavat nyt mieluisan viimeisen lepopaikan ja rauhan.

Sysmän kirkko sijaitsee vehreässä maalaismaisemassa. Kirkon pohjoispuolella on suuri niitty, jonka Britan siskontytär ja kummityttö Maj muistaa hyvin:

-       - Olimme kesällä ennen sotaa tuossa suuressa kartanorakennuksessa. Olin viisivuotias tuolloin. Yhtäkkiä alueen yläpuolelle ilmestyi pienkone – saksalainen – joka lensi ympyrää talon yläpuolella. Sitten sieltä pudotettiin jotain niitylle. Juoksimme lujaa katsomaan, mitä se oli. Olihan se kaikki meistä todella jännittävää. Pakkauksessa oli lukemattomia punaisia ruusuja Reinolta Britalle! 

Britan siskontyttö Maj

Britan sisko oli myös paikalla kunnioittamassa sisarensa muistoa, kuten lukemattomat muut sukulaiset. Samoin Suomen tiedusteluyksiköiden edustajat, jotka asettivat monta kranssia haudalle. 

Lauri Lehtonen

Reino Hallamaan monipuolisuus lyö ällikällä. Vaikka hänestä on lukenutkin esimerkiksi Elsokillan (Elektronisen sodankäynnin killan) kotisivuilta, niin hänet tavanneet kertovat aina uusia versioita miehestä. Lauri Lehtonen mainitsi muistopuheessaan myös Hallamaan hyvät yhteydet virolaisiin ja yhteistyön, joka oli arvokasta Suomelle. Hannu Hallamaa, poika, kertoi taas isästään yksityishenkilönä, älykkäänä neilikanviljelijänä, joka kaiken kukkuraksi toi ja etabloi Interflora-ketjun Espanjaan! 

Nyt, kun Reino Hallamaan ansiot Suomen radiotiedustelun luojana ja isänä on tunnustettu yhä laajemmissa piireissä Suomessakin, kuten myös aselajin ehdoton avainasema sotasaavutustemme kannalta, on hyvä muistuttaa Hallamaan kielitaidosta. Se kattoi sujuvat ruotsin, englannin, ranskan, saksan ja muitakin kieliä, tosin espanja teki myöhemmin vaikeuksia, kertoi Hannu Hallamaa tilaisuudessa.

Professori Ohto Manninen paikalla vaimonsa kanssa.

Hannu, Meri ja Patrik Hallamaa, ja Merin poika Louis, ainoa nuori poika, joka kantaa suvun sukunimeä

Hannu Hallamaa tuo kranssia paikalle. Takana ystäviä.

Nuorena Hallamaa kiinnostui sähköttämisestä ja opetteli radiosähkötyksen valtion rautateiden työntekijänä. 20-luvulla hän kehitti radioaaltojen kuuntelemisesta uuden tiedustelualan, jonka avulla voitiin saada tietoa Neuvostoliiton laivaston liikkeistä Itämerellä. Mutta tekninen osaaminen sinänsä ei ole onnistumisen takuu. On oltava psykologista pelisilmää, organisaatiotaitoa, myynti- sekä vakuuttelukykyä, rohkeutta ja ajoitusta. Tätä kaikkea Reinolla tuntui olevan, koska hän onnistui herättämään kiinnostuksen ja ylipuhumaan tuon ajan puolustusvoimien johdon ajatuksiensa taakse, ja saamaan rahoituksen radiotiedustelukoulutukseen. Suomesta tuli tiedustelun kärkimaa yhdellä heitolla. Jos aikoo rakentaa toiminnan, jota ei koskaan ole ollut, on oltava loistava projektijohtaja ja pedagogi. Sitäkin Reino ilmiselvästi oli. Esimerkiksi hän tajusi nopeasti, että toimintaan vaadittiin ammattisotilaita, jotka saavat palkkaa – radiotiedustelua ei voi rakentaa intin varaan. Hallamaa alkoi poimia lahjakkaita nuoria poikia tehtävään, ja muutamalla onkin ollut korpraalin arvo jo 15-vuotiaana! Tekniikasta ja modernista maailmasta innostuneet nuoret ovat tietenkin sitä, mitä salamasodassa vaadittiin, ja sen ”Halla” Hallamaa tiesi. Risto Heino, veteraani Tukholmassa, on yksi viimeisiä Hallan organsiaation elossa olevia miehiä, ja on vuosia puolustanut Hallamaan nimeä ja mainetta, jota on yritetty tahriakin eri aikakausina. 

- Hallamaa oli erinoimainen johtaja, joka vaati paljon, mutta antoi enemmän, Heino sanoo. 

Puolustusvoimat kunnioittivat horjumatta koko seremonian ajan.

Sysmän kirkkko ja tapuli

Lippu tuodaan kirkkoon.

Kirkko täpösentäynnä

Hallamaan monipuolinen elämä ja nerous tuli esiin juhlapuheissa.

Hallamaalla oli syvä kulttuurikompetenssi ja laaja verkostosto ulkomailla. Ensinnäkin hän hankki koulutustaan maailman parhailta radioasiantuntijoilta, ja vietti aikaansa niin Italiassa kuin Itävallassakin. Sen jälkeen hän loi läheiset suhteet Unkarin, Puolan, Ruotsin, Viron ja Saksan tiedustelupalvelujen kanssa. Itsestään selvää on, että hänellä oli suhteet myös britteihin, amerikkalaisiin, tanskalaisiin ja ranskalaisiin. Tiedämme tänä päivänä melko paljon Hallamaan yhteyksistä ruotsalaisiin, etenkin Arne Beurlingiin ja Hasselbladkameran kehittäjään Ragnar Thoreniin, joiden kanssa hänellä oli tiivis kehitysyhteystyö jo 30-luvulla. Beurling oli legendaarinen ruotsalainen matemaatikko, joka ratkaisi m.m. saksalaisten G-kirjoittimen koodin, ja Ragnar puolestaan oli hyvin Hallamaan kaltainen agenttisankari, joka kehitti kaukokuvaamista. Yhdessä Hallamaan radiokuuntelun kanssa he onnistuivat hankkimaan kaukokuvauksen tuella hyvin yksityiskohtaista informaatiota Puna-armeijan laivaston liikkeistä, sekä Itämeren miinakentistä, kuvaamalla ja kuuntelemalla aluksia, ja laskemalla niiden reittejä sen mukaan.

Hallamaan poliittinen lukutaito tuli esiin, kun hän valmistautui Neuvostoliiton miehitykseen, sekä varmensi, että mm. hotelli Tornia, jossa Neuvostoliiton valvontakomission jäsenet pitivät hovia, kuunneltiin. Operaatio Stella Polaris oli yksi osa miehitysvalmiudesta, asekätkennän ja pakolaishallitussuunnitelman lisäksi. Osa stellistien vaimoista ja lapsista piilotettiin Öölannin saarelle Ottenbyn lomakylään. Samassa kylässä toimi huippusalainen brittien kuuntelukeskus, josta kuunneltiin saksalaisia! Kun Ruotsalaiset alkoivat hermostua Molotovin vaatimuksista ja Ehrensvärdin sekä FRA:n johtajan Torgil Thorénin erimielisyydet alkoivat rassata, tuli Hallamaalle, kuten Aladar Paasosenkin perheelle kehotus lähteä maasta. Mannerheim vapautti molemmat palveluksesta ja kaksi miestä lähti Ranskan tiedustelupalvelun piilottamana Pariisin ulkopuolelle. Joten kontakteja riitti. 

Myöhemmin Hallamaat pakenivat Ranskasta Francon Espanjaan, koska sieltä Kremlin kommunistit eivät saisi ketään ulos. Erimaalaisten yhteistyökumppanien ja kontaktien lista on suorastaan huimaava, mikä osoittaa, että patriotismi ja isänmaalaisuus kulkevat käsi kädessä monikansallisuuden ja kielitaitoisuuden kanssa. Hallamaa olisi tuskin kutsunut ruotsinkielentaitoa ”pakkoruotsiksi”, varsinkaan saatuaan Ruotsista lukemattomia kuuntelulaitteita, sekä myöhemmin Volvo-autot, joihin rakennettiin Hallamaan vision mukaiset liikkuvat motorisoidut kuuntelukeskukset.  Ne olivat korvaamattomia Suomen tiedustelulle, joka puolestaan oli korvaamaton muille aselajeille.

Onneksi näistä asioista kerrotaan nyt, sillä ilman tietoa ei olisi pärjätty isolle viholliselle. Ja ilman diplomaattitietoa ei olisi osattu neuvotella senkään vertaa, kuin nyt onnistuttiin, vaikka virheitäkin tehtiin. Se ei kuitenkaan ollut tiedustelun syytä, sillä sieltä varoitettiin monesta asiasta, mukaan lukien kesän 1944 suurhyökkäyksestä, ajoissa. On sitten eri asia, miksi varoituksia ei kuunneltu toimeenpanevalla taholla.

© Johanna Parikka Altenstedt, saa lainata ja jakaa, kun lähde mainitaan.

Erittäin hyvä ruotsalainen radiodokumentti 70-luvulta - Hallamaakin on mukana

Täältä löytyy m.m. Reino Hallamaan haastattelu. Ohjelma tuotettiin 1970-luvulla.

A good link in English about Hallamaa´s organization

You will find it here.

Reino Hallamaa haudataan vaimonsa Britan kanssa Suomen multaan 11/8 Sysmän kirkossa toiveensa mukaan

Alla yhteenveto, jonka minulle toimitti Eila Rautionaho, o.s. Mäkelä. Kiitos!

Hallamaa ja Paasonen palasivat Ruotsista salaa Suomeen asettuen hankkimaansa piilopirttiin Pelloon. Muu Ruotsiin siirtynyt tiedusteluhenkilöstö internoitiin ja palautettiin Tornioon marraskuussa 1944. Ennen lähtöä Hallamaa piilotti suuren osan tiedusteluaineistoa Södertäljeen Hörningsholmin linnaan. Tämän aineiston lopullinen kohtalo jäi kuitenkin epäselväksi. Väitetään, että ruotsalaiset tuhosivat sen polttamalla joko 1946 tai 1960-1961. Toisen version mukaan ruotsalaiset mikrofilmasivat aineiston ennen sen tuhoamista, ja kerrotaan myös, että Hallamaa olisi vienyt tätä mikrofilmattua materiaalia myöhemmin mukanaan Ranskaan. Materiaalia päätyi mikrofilmattuna myös Yhdysvaltojen tiedustelun haltuun. Sitä on sieltä viime vuosina löydetty ja myös julkaistu.  
Hallamaan myöhemmät vaiheet Ranskassa ja Espanjassa

Hallamaa poistui lopullisesti Suomesta 8. toukokuuta 1945 matkustaen laivalla Turusta Ruotsiin. Paasonen ja Hallamaa siirtyivät ensin Ranskan tiedustelupalvelun tehtäviin noin vuodeksi ja asettuivat sitten Ranskan miehitysvyöhykkeelle Saksaan, kun Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov vaati ranskalaisia luovuttamaan heidät. Saksasta Hallamaa muutti perheineen 1947 Espanjaan Andalusiaan Costa del Solille, osti sieltä maatilan ja ryhtyi viljelemään neilikoita. Väitetään, että Hallamaa hankki rahat maatilan ostoon tiedusteluaineiston myynnillä. Espanjassa Hallamaa käytti nimeä Ricardo Palma. Kun neilikoiden viljely ei enää kannattanut, Hallamaa perusti rakennusliikkeen ja hoiti sitä poikiensa kanssa. Hän siirtyi liikkeen johdosta eläkkeelle 70-vuotiaana ja vietti eläkepäiviään Malagan Churrianassa muun muassa golfia pelaten.

Hallamaa kuoli Churrianassa 80-vuotiaana vuonna 1979, ja hänet haudattiin sinne. Vuonna 2013 Hallamaan ja hänen puolisonsa tuhkat tuotiin Espanjasta Suomeen Sysmään haudattaviksi sukuhautaan. Puolustusvoimat osallistui hautajaisiin sotilaallisin kunnianosoituksin.

Hallamaa sai everstin arvon takaisin ja hänelle myönnettiin eläke Suomesta vuonna 1958.[6][7][8] Reino Hallamaalle myönnettiin tunnustus sota-aikaisista ansioistaan hyvin myöhään: hän sai puolustusvoimain kultaisen ansiomitalin 5. helmikuuta 1970.[9] Hallamaa oli naimisissa vuodesta 1942 Brita Strengin (1914–2009[10]) kanssa. Heillä oli kolme poikaa, Hannu, Pekko ja Veli Ricardo sekä tytär Meri.

Täällä Rottnerosin kartanossa, Sunnessa, Ruotsin Värmlannissa piiloteltiin Stella Polaris -materiaaleja aina 60-luvulle asti

Esitelmä Stella Polariksesta Rottnerosin kartanon puutarhassa 13 heinäkuuta klo. 12.00

Johanna Parikka Altenstedt esitelmöi Stella Polariksesta ja tuoreimmasta kirjasta työnalla Sunnessa, Rottnerosin kartanossa 13. heinäkuuta klo. 12.00. Kyseisessä paikassa piiloteltiin vuosikausia Stella Polaris -materiaalia kreivi Svante Påhlssonin ansiosta. Hän oli yksi Suomen ja Ruotsin salaisen sopimuksen laatijoista ja allekirjoittajista. Tervetuloa!

Alla lehdistötiedote ruotsiksi.


TILL PRESSEN

Rottneros Herrgård i Sunne med i hemlig operation under andra världskriget 

På Trädgårdsfestivalen i Rottneros Park i Sunne den 13 juli kl. 12.30 kommer journalisten Johanna Parikka Altenstedt berätta om den topphemliga operationen Stella Polaris. Hennes senaste rön visar att Rottneros herrgård spelade en mycket viktig roll i denna operation som ännu nästan 70 år senare betraktas av Finland och Sverige som det ”hemligaste av det hemliga”. 

Finland lyckades med hjälp av Sverige förhandla till sig separatfred med Sovjet under näsan på Tyskland hösten 1944, men ockupationsrisken var dock stor. Då flyttades hela den finska signalspaningsorganisationen, alla arkiv och avlyssningsapparater i hemlighet till Sverige som ”Operation Stella Polaris”. Inom denna spelade Rottneros starke man och stor Finlandsvän Svante Påhlsson en avgörande roll som koordinator och garantiperson som tog sig an delar av det finska arkivet.

Tiotals lådor innehållande krigshemligheter gömdes i Rottneros och delar av materialet blev kvar i decennier. Operation Stella Polaris förvandlades under kalla kriget så småningom till affären Stella Polaris, som både journalister och politiker grävde i långt in i 70-talet. Johanna Parikka Altenstedt, är forskarutbildad freelancer journalist och författare med förflutet bland annat inom SR, SVT och YLE, samt som universitetslärare och kommunikationschef på stålbolaget Ruukki Sverige AB. Hon har under två decennier använt sin fritid för att forska i operation Stella Polaris, och är idag erkänt sakkunnig inom området, och en aktiv föreläsare.

2011 var författaren medregissör i en dokumentärfilm om Stella Polaris för finländska YLE. Hon har framförallt letat fram de kvarvarande vittnen som finns och intervjuat dem systematiskt. Till hösten är hon aktuell i Finland med en ny bok om Flora Paasonen, den finländska underrättelsechef Aladar Paasonens fru, som har gett sitt livs enda intervju om sin man och om sitt liv. Även Flora Paasonen kom i kontakt med Rottneros eftersom Svante Påhlssons dotter Ebba Horn af Åminne, som ordnade ett gömställe i Skåne för fru Paasonen och barnen under 1942.

Esitelmä Stella Polariksesta Rottnerosissa Rottnerosin puistojuhlassa 13 heinäkuuta

Tervetuloa kukkien keskelle kuulemaan jännittävää tarinaa siitä, miten kolmasosa Stella Polaris -arkistoista piilotettiin Värmlantiin, Selma Lagerlöfin kotipaikkakunnalle Sunneen. Osallistun Rottnerosin vuosittaiseen puuhtarhajuhlaan ja olen päässyt ohjelmassa esiintymään ennen Marie Bergimanin lauluja!

Täältä voit katsoa ohjelman tarkemmin.

 Puutarhajuhlaohjelmaa

Svante Påhlsonin kuittaus laatikoista.

Stella Polaris -seminaari Tukholmassa 14-15/4 oli menestys

Carl-Fredric Geust

Pertti Hänninen rupattelee stellisti Risto Heinon kanssa.

Ruotsin tv UR filmasi teemaohjelmaa, taustalla JPA moderaattorina, ja stellistitytär Marja Rudan tauluja.

Seminaariyhdistysten puheenjohtajat Christer Olsén ja Per-Elof Bodström

Professori Pekka Visuri (vas.) ja puolustusasiamies Tukholman lähetystöstä, sekä isäntä siellä, Anders Gardberg.

Tupa täynnä Suomen lähetystössä

Marja Rudan tauluja löytyy myös täältä.

Pekka Visuri pohtii Mannerheimin ja Rydin vaikeita valintoja.

Ragnar Thorénin pojanpojan Johanin tarina isoisästään on mahtava!

 Visuri ja Gardberg.

Etualalla Magnus Anderberg, jonka isä Erik perusti FRA:n.

Tulisielu ja taulu.

Tiedustelupäällikön vaimo Flora Paasonen eri mieltä professorin kanssa miehestään

Satuin huomaamaan, että professori Turtola on kutsuttu luennoimaan viikon kuluttua Aladár Paasonen -kirjastaan Suomen suurlähetystöön Budapestiin. Tässä yhteydessä haluaisin kuitenkin muistuttaa, että Aladár Paasosen leski Flora Paasonen, joka yhä elää Yhdysvalloissa pahoitti mielensä Turtolan kirjasta, ja on antanut minulle tehtäväksi kirjoittaa oman elämänkertansa, jossa hän myös aikoo oikoa vääriä tietoja. Myös Floran poika Henry Paasonen on äitinsä projektista tietoinen ja Tuulikki-tytär. Olen aiemmin haastatellut Aladarin edesmennyttä Aino-tytärtä edelliseen kirjaani Stella Polariksesta.

Kaksi asiaa, jotka Flora haluaa ennen kaikkea suoristaa, ovat a) Aladarin eläkeasia ja b) kuvaukset Aladarin persoonasta.  

Olen itse saanut käydessäni Philadelphiassa viime joulukuussa nähdä kaiken sen dokumentoinnin ja kirjeenvaihdon viranomaisten kanssa, joka koskee Aladarin eläkettä. Aladar ja Flora eivät koskaan saaneet eläkettä Suomen valtiolta. Heille myönnettiin eläke ensin, mutta sitä ei lähetetty heille, koska heidän olinpaikkansa oli tuntematon, vaan se lähetettiin Aladarin sukulaisille Suomeen. Ja heti pian myöntämisen jälkeen se peruttiin. Perhe asui aina niukoin varoin, mistä kielii niin kuvat kuin asumisstandardinsakin. 80-luvulla Floran tuttavat kannustivat valittamaan päätöksestä, ja hän teki yrityksen saada leskeneläkettä, mutta turhaan. 

Toinen asia, josta perhe on pahoittanut mielensä on kuvaus Aladarista tunnekylmänä, epäempaattisena ja huumorintajuttomana. Kirjeet, joissa Aladar on piirtänyt pilakuvia, practical jokes -joita hän teki lapsilleen ja lämpö, jolla hän kirjoitti vaimolleen kuvastavat pikemminkin kykyä pitää integriteettiään yllä ja suojella yksityisyyttään. Tietenkään tiedustelupäällikkö ei voi olla värikäs ja näkyvä hahmo, vaan sulkeutunut ja hiljainen ja näkymätön työssään. Kodissaan hän ei sellainen ollut, ja vertaukset isäänsä ovat melko outoja, koska mistä voisi tietää, minkälaista Aladarin perhe-elämä on ollut! Ei kukaan voi, jos ei ollut kärpäsenä katossa, ja tieteellistä kirjallisuutta kirjoittaessamme myös ihmistieteiden puolella pitäisi pidättäytyä siinä, minkä voi todistaa. Itse olen sosiologi ja välitän vain sen, mitä haastattelut ja kirjalliset lähteet, kuten kirjeet ja kuvat antavat minulle.

Rouva Paasonen oli läheinen ystävä Stewenin vaimon kanssa, ja kertoo paljon näistä yhteyksistä.  Tuoreiden ruotsalaismuistiinpanojen mukaan (Ehrensvärd), jotka olen saanut merivoimien tiedustelun arkistosta, on selvää, että Stewen toimi Yhdysvaltojen piikkiin, ja siksi Mannerheim poisti hänet organisaatiosta, minkä jälkeen hänet myös poistettiin Stella Polaris -takuumiehen roolista. Hän toimi yhdessä Fahlerin kanssa. Siksi ei ehkä Stewenin puheisiin pitäisi luottaa sokeasti, vaan on osattava etsiä myös hänen motiivejaan, kun hän alkoi paljastaa Stella-asiaa. Turtolan kirjassahan jokunen asia tukeutuu Steweniin lähteenä.

Sain Flora Paasoselta lähes 700 sivua Aladarin papereita, joita mihensä oli kerännyt 20-luvulta saakka. Siinä oli enimmäkseen talvisodan asiaa, mutta hieman muutakin. Materiaalin olen toimittanut maaliskuussa Kansallisarkistoon, missä Marja Pohjola vastaa siitä. Lisäksi olen saanut 350 sivua uutta Stella Polaris -materiaalia Ruotsin arkistoista, mukana myös Paasosen kirjeitä, ja tämän päälle löytyi Paasosen ja Eva Mannerheimin runsas kirjeenvaihto Mannerheimin kuoleman jälkeen. Se oli Göteborgin arkistossa. 

Kristiinankaupungin ja Närpiön Stella Polaris -seura sekä Ruotsin Sveriges Öga och Öra -järjestö pitivät yhteisen seminaarin hiljan Suomen suurlähetystössä Tukholmassa, isäntänä Anders Gardberg. Mukana oli m.m. professori Pekka Visuri. Siellä valotin myös tätä uutta tutkimustani. Paljon on vielä pengottavana, ja toivon, ettei Unkarin lehdistölle nyt meisselöidä yksioikoista kuvaa Paasosesta, vaan ollaan tietoisia siitä, miten vähän yhä tiedämme.

 Tukuholman suurlähetystö 15. 4. 2013

 Professor Visuri luennoin Mannerheimin ja Rytin vaikeista valinnoista. Anders Gardberg kuuntelee selin.

Taiteilija ja stellistitytär Marja Ruta lainasi taulujaan kuvailemaan lapsen näkökulmasta Stella Polarista. 

 Kansallisarkistossa otettiin Aladar Paasosen paperit innolla vastaan.

Marimekko-kassissa USA:sta Kansallisarkistoon, kuriirina minä, sisältö: Floralta saatuja Aladarin papereita.

 Flora Paasonen 70-luvulla Yhdysvalloissa. 

Stella Polaris-materiaalilista Rottnerosiin toimitetuista laatikoista

Kirjani "Tiedustelupäällikön vaimo" ilmestyy Suomessa syyskuussa. Tässä alustava esittely sivulla 18.