Kaksi asiaa, jotka Flora haluaa ennen kaikkea suoristaa, ovat a) Aladarin eläkeasia ja b) kuvaukset Aladarin persoonasta.
Olen itse saanut käydessäni Philadelphiassa viime joulukuussa nähdä kaiken sen dokumentoinnin ja kirjeenvaihdon viranomaisten kanssa, joka koskee Aladarin eläkettä. Aladar ja Flora eivät koskaan saaneet eläkettä Suomen valtiolta. Heille myönnettiin eläke ensin, mutta sitä ei lähetetty heille, koska heidän olinpaikkansa oli tuntematon, vaan se lähetettiin Aladarin sukulaisille Suomeen. Ja heti pian myöntämisen jälkeen se peruttiin. Perhe asui aina niukoin varoin, mistä kielii niin kuvat kuin asumisstandardinsakin. 80-luvulla Floran tuttavat kannustivat valittamaan päätöksestä, ja hän teki yrityksen saada leskeneläkettä, mutta turhaan.
Toinen asia, josta perhe on pahoittanut mielensä on kuvaus Aladarista tunnekylmänä, epäempaattisena ja huumorintajuttomana. Kirjeet, joissa Aladar on piirtänyt pilakuvia, practical jokes -joita hän teki lapsilleen ja lämpö, jolla hän kirjoitti vaimolleen kuvastavat pikemminkin kykyä pitää integriteettiään yllä ja suojella yksityisyyttään. Tietenkään tiedustelupäällikkö ei voi olla värikäs ja näkyvä hahmo, vaan sulkeutunut ja hiljainen ja näkymätön työssään. Kodissaan hän ei sellainen ollut, ja vertaukset isäänsä ovat melko outoja, koska mistä voisi tietää, minkälaista Aladarin perhe-elämä on ollut! Ei kukaan voi, jos ei ollut kärpäsenä katossa, ja tieteellistä kirjallisuutta kirjoittaessamme myös ihmistieteiden puolella pitäisi pidättäytyä siinä, minkä voi todistaa. Itse olen sosiologi ja välitän vain sen, mitä haastattelut ja kirjalliset lähteet, kuten kirjeet ja kuvat antavat minulle.
Rouva Paasonen oli läheinen ystävä Stewenin vaimon kanssa, ja kertoo paljon näistä yhteyksistä. Tuoreiden ruotsalaismuistiinpanojen mukaan (Ehrensvärd), jotka olen saanut merivoimien tiedustelun arkistosta, on selvää, että Stewen toimi Yhdysvaltojen piikkiin, ja siksi Mannerheim poisti hänet organisaatiosta, minkä jälkeen hänet myös poistettiin Stella Polaris -takuumiehen roolista. Hän toimi yhdessä Fahlerin kanssa. Siksi ei ehkä Stewenin puheisiin pitäisi luottaa sokeasti, vaan on osattava etsiä myös hänen motiivejaan, kun hän alkoi paljastaa Stella-asiaa. Turtolan kirjassahan jokunen asia tukeutuu Steweniin lähteenä.
Sain Flora Paasoselta lähes 700 sivua Aladarin papereita, joita mihensä oli kerännyt 20-luvulta saakka. Siinä oli enimmäkseen talvisodan asiaa, mutta hieman muutakin. Materiaalin olen toimittanut maaliskuussa Kansallisarkistoon, missä Marja Pohjola vastaa siitä. Lisäksi olen saanut 350 sivua uutta Stella Polaris -materiaalia Ruotsin arkistoista, mukana myös Paasosen kirjeitä, ja tämän päälle löytyi Paasosen ja Eva Mannerheimin runsas kirjeenvaihto Mannerheimin kuoleman jälkeen. Se oli Göteborgin arkistossa.
Kristiinankaupungin ja Närpiön Stella Polaris -seura sekä Ruotsin Sveriges Öga och Öra -järjestö pitivät yhteisen seminaarin hiljan Suomen suurlähetystössä Tukholmassa, isäntänä Anders Gardberg. Mukana oli m.m. professori Pekka Visuri. Siellä valotin myös tätä uutta tutkimustani. Paljon on vielä pengottavana, ja toivon, ettei Unkarin lehdistölle nyt meisselöidä yksioikoista kuvaa Paasosesta, vaan ollaan tietoisia siitä, miten vähän yhä tiedämme.
Tukuholman suurlähetystö 15. 4. 2013
Professor Visuri luennoin Mannerheimin ja Rytin vaikeista valinnoista. Anders Gardberg kuuntelee selin.
Taiteilija ja stellistitytär Marja Ruta lainasi taulujaan kuvailemaan lapsen näkökulmasta Stella Polarista. 
Kansallisarkistossa otettiin Aladar Paasosen paperit innolla vastaan.
Marimekko-kassissa USA:sta Kansallisarkistoon, kuriirina minä, sisältö: Floralta saatuja Aladarin papereita.
Flora Paasonen 70-luvulla Yhdysvalloissa. 
Stella Polaris-materiaalilista Rottnerosiin toimitetuista laatikoista
Kirjani "Tiedustelupäällikön vaimo" ilmestyy Suomessa syyskuussa. Tässä alustava esittely sivulla 18.
