Väinö Lehtoranta Heinolasta on tuonut tietooni paljon arvokasta informaatiota Stella Polariksesta, sekä radiotiedustelijoista. Hän identifioi myös täällä peräänkuulutettujen ihmisten nimet vanhoista kuvista ja tiesi kertoa, missä kuvat on otettu.
Ote Väinön viestistä koskien näitä kuvia:
"Ratkaisu Georg Spiridovitshin arvoitukseen eli Karjaan asemalla otettu kuva,
kun 5K lähdössä 7.7.44 Uuteenkaupunkiin. Numero 9 = Peter Spiridovitsh.
Haitaria siinä vetelevät #4 Pauli Tiittanen ja #8 Matti Salovaara.
On siellä minullekin tuttuja, #43 on entinen parturini, hamssi Frans Mäkelä."
Kirja julkaistiin lokakuun 2010 lopussa
Toinen korjattu painos loppu!
måndag 27 december 2010
söndag 26 december 2010
Korjauksia uuteen painokseen!
Kirjan ensimmäinen painos on loppunut! Olen sanaton. Samalla saan mahdollisuuden korjata uuteen painokseen virheellisyydet, jotka te ystävälliset lukijat olette tuoneet tietooni. Teen parhaani saadakseni oiottua virheet ja epäselvyydet uuteen painokseen.
måndag 6 december 2010
Kuvia Georg Spiridovitshin arkistosta
Georg Spiridovitsh löysi isänsä arkistosta hiljan pussillisen valokuvia. Hän kysyy viestissään, tietääkö joku, mihin rautatiereissu on miehiä viemässä, sekä keitä he ovat. Kertokaa, jos tiedätte!
Ruotsin radion Sisuradio kertoo tänään operaatiosta
Toimittaja Marjaana Kytö otti yhteyttä pari viikkoa sitten taustoitusta varten tehdäkseen itsenäisyydenpäivän radio-ohjelman Risto Heinon kanssa. Risto Heino tuli Anna-Liisa -vaimonsa kanssa Georg-laivalla. Noteeraan, että jo edesmennyt Anna-Liisa Heino kertoo nauhoitetussa haastattelussaan Leena Koivunevan kanssa, että Georg keinui rajusti ja ihmiset voivat pahoin, tieto josta on viime aikana keskusteltu; oliko myrskyä vai ei. Myös Aili Hänninen on puhunut myrskystä muutaman muun vaimon lisäksi.
Täältä voit kuunnella ohjelman.
måndag 29 november 2010
Sain Urho Holtarilta viestin
"Olen lukenut kirjasi; se on mielekiintoinen. Olin vaimoni, lotta Rauha, kanssa mukana Georg-laivassa. Kirjan sivun 50 kuvassa vasemmalla olemme vain sattumalta. Rauha oli tekemisissä "pomonsa" Matti Mäkelän perheen kanssa, mm auttaen ruumassa lapsien hoidossa.
Sodan aikana opiskelin kieliä ja 1944 pidin hataraa årstaven-päiväkirjaa. Sen mukaan menimme laivaan 23.9. klo 19. Seuraavana aamuna klo 0530 lähtö merelle, Ruotsin rannikko näkyi klo 1530. Laiva pysäytettiin pariksi tunniksi ilmeisesti ruotsalaisten pyynnöstä niin, että tulimme Härnösandiin klo 1930. Meri oli koko ajan melko rauhallinen kuten kuvissakin näkyy. Vuonna 2005 pidin esitelmän reissusta Turussa, 16 sivua ja muutama kuva metsätyöseikkailustkina, jossa Rauha oli kokkina. Hän oli 17-vuotiaana lottana saanut hyvää harjoitusta siihen."
Sodan aikana opiskelin kieliä ja 1944 pidin hataraa årstaven-päiväkirjaa. Sen mukaan menimme laivaan 23.9. klo 19. Seuraavana aamuna klo 0530 lähtö merelle, Ruotsin rannikko näkyi klo 1530. Laiva pysäytettiin pariksi tunniksi ilmeisesti ruotsalaisten pyynnöstä niin, että tulimme Härnösandiin klo 1930. Meri oli koko ajan melko rauhallinen kuten kuvissakin näkyy. Vuonna 2005 pidin esitelmän reissusta Turussa, 16 sivua ja muutama kuva metsätyöseikkailustkina, jossa Rauha oli kokkina. Hän oli 17-vuotiaana lottana saanut hyvää harjoitusta siihen."
onsdag 17 november 2010
Täsmennyksiä Eila Rautioaholta
On sanomattakin selvää, että yksityiskohtia suuresta salaisesta tarinasta on ollut vaikea tarkastaa, kun virallisia tietokirjoja ei ole ollut. Suullisesti olen saanut monta tietoa vahivestetuksi, mutta jopa kielten ero on vaikuttanut nimiin ja muistikuviin. Joten talkootöin kirjan täsmennykset ja korjaukset sujuvat parhaiten! Nyt olen saanut tärkeitä tietoja Eila Rautioaholta koskien kirjassa olevaa materiaalia:
Sivu 11.
Minun mielestäni, ja sisarenikin, kuvassa oleva mies on Arne Somersalo, jonka hyvin tunsimme, eikä Pentti Pajamaa, jonka olen tavannut Suomessa ja josta minulla on valokuva. Häntä en muista Ruotsissa nähneeni. Kotipiha oli Haminassa, Toikan talon pihalla, sen takareunassa. Sivulla 29 lukee että olisimme lähteneet Santahaminasta. Tämä on väärin, koska koti oli muutaman viikon aikana ollut Haminassa, kuten olen kirjoittanut Stella Polaris-jutussa (Jauhovakka-lehti).
Sivut 32 ja 46. Radion pianisti, eräässä kuvassa merirosvo, oli lempinimeltään Szalke, ei Szalko. Minun sukunimi on Rautioaho, ilman n-kirjainta, joka taas liittyy toiseen sukuun. Isän tehtävä oli lähettää saadut sanomat eteenpäin pääesikuntaan.
Sivu 47. Jukka oli isän nuorin veli, eli setä, ei eno.
Sivu 55. Minä en käynyt mitään koulua ennenkuin joulun alla muutettiin erään ystävällisen neidin yläkertaan Österskäriin. Tammikuussa alkoi koulu, minä toisella luokalla ja sisareni ensimmäisellä. Me emme ymmärtäneet mitään kielestä mutta pian koulunkäynti sujui.
Sivu 11.
Minun mielestäni, ja sisarenikin, kuvassa oleva mies on Arne Somersalo, jonka hyvin tunsimme, eikä Pentti Pajamaa, jonka olen tavannut Suomessa ja josta minulla on valokuva. Häntä en muista Ruotsissa nähneeni. Kotipiha oli Haminassa, Toikan talon pihalla, sen takareunassa. Sivulla 29 lukee että olisimme lähteneet Santahaminasta. Tämä on väärin, koska koti oli muutaman viikon aikana ollut Haminassa, kuten olen kirjoittanut Stella Polaris-jutussa (Jauhovakka-lehti).
Sivut 32 ja 46. Radion pianisti, eräässä kuvassa merirosvo, oli lempinimeltään Szalke, ei Szalko. Minun sukunimi on Rautioaho, ilman n-kirjainta, joka taas liittyy toiseen sukuun. Isän tehtävä oli lähettää saadut sanomat eteenpäin pääesikuntaan.
Sivu 47. Jukka oli isän nuorin veli, eli setä, ei eno.
Sivu 55. Minä en käynyt mitään koulua ennenkuin joulun alla muutettiin erään ystävällisen neidin yläkertaan Österskäriin. Tammikuussa alkoi koulu, minä toisella luokalla ja sisareni ensimmäisellä. Me emme ymmärtäneet mitään kielestä mutta pian koulunkäynti sujui.
tisdag 16 november 2010
Yhteydenottoja menneisyydestä - tuhannet kiitokset kaikille teille, jotka kerrotte lisää!
Marjatta Rutan maalaukset Stella Polariksesta ovat vaikuttavia.
Vaikka painovirheet ovatkin harmittaneet, ja työasiat pukanneet päällä, niin yhteydenotot kirjani tiimoilta ovat olleet todella arvokkaita, ja osoittavat, että kirja toimii, kuten halusin. Se tuo muistoja esiin, ihmiset löytävät toisensa vuosikymmenten jälkeen, vanhempien vaikeneminen ja salamyhkäisyys on selittynyt ja ehkä hieman helpottaa oloa. Ainakin tuntuu siltä. Tässä muutama yhteydenotto, joita on tullut viime viikkojen aikana.
Jussi Vapaasalo Suomesta soitti, ja kertoi olleensa samalla Lokki-laivalla, kuin Paavokin lapsena. Lisäksi he piileskelivät Öölannin Bornholmissa yhtä aikaa, Paavo kuulemma kyyditti Pikku-Jussia pyöräntarakalla siellä. Nyt Jussi sai yhteyden Paavoon kaikkien näiden vuosien jälkeen ja ehkä molempien kuva omasta isästä vielä syveni entisestään.
Alla olevasta kuvasta Urho Holtari otti yhteyttä Pertti Hänniseen ja kertoi olleensa samalla laivalla, sekä jakoi muistikuvia Pertille, joka oli vauva lähdettäessä Närpiöstä.
Lappeenrannan yliopiston tutkija Pertti Kolari otti yhteyttä ja kertoi näin:
Lappeenrannan teknillisen yliopiston tukisäätiö sai juuri
huomattavan testamenttiperinnön Martta Loimarannalta ja hänen
siskoiltaan. Martta (Martha) Loimaranta oli Kalevi Loimarannan
ensimmäinen vaimo ja tuli hänen kanssaan syksyllä -44 Ruotsiin.
Martta sai työpaikan vakuutusyhtiö Thulesta (myöhemmin Skandia) ja
työskenteli siellä eläkkeeelle jäämiseen asti. Hän asui Tukholmassa
kuolemaansa asti vuoteen 2001.
Sisarukset olivat lähtöisin Lappeenrannasta. Martta Loimarannan
vanhempi sisko kuoli (s. 1917) kuoli kesällä. Hän oli perinyt Martan.
Martta Loimaranta oli myös huippu matemaatikko ja olivat opiskelleet
Helsingin yliopistossa matematiikkaa Rolf Nevanlinnan oppilaina.
Myöhemmin Kolari sai yhteyden Risto Heinoon, sillä materiaalista löytyi muunmuassa valokuvia Heinoista ja Loimarannoista lomailemassa.
Georg Spiridovitsh puolestaan on antanut listaan mukaan uusia arvokkaita nimiä, joihin en kaikkiin ollut aiemmin törmännyt. Hän lähetti sähköpostia minulle marraskuun alussa:
Katselin Stella-Polariksen kotisivua ja ihmeekseni en löytänyt vanhempiani matkustajaluettelosta. Tiedän että he olivat mukana koska asiasta oli puhuttu. Isäni oli vääpelin vakanssilla päämajan radiopataljoonassa ainakin Kauniaisissa, muista paikoista en tiedä. Isäni oli haavoittunut talvisodassa ja oli sen jälkeen Lahden sotilassairaalassa. Hänet vapautettiin armeejasta mutta hän meni vapaaehtoisena radiotiedusteluun , vuodesta en tiedä. Isä tunsi ainakin seuraavia porukasta Jürgensin, Paulovin, Puginin, Suden, Telsavaaran, Ushanovin. Isä kävi myös tapaamisissa Palen Karjalantalolla. Isäni nimi: Tserep-Spiridovitsh Piotr (Peter) Boleslav ja äitini Elisabet Tserep-Spiridovitsh.
Ja Pirkko Partaselta Espoosta on tullut lisätietoa:
Luin suurella mielenkiinnolla tuoreen kirjasi. Mielenkiintoni
perustuu erityisesti siihen, että yksi stellisteistä oli enoni Reino
Sormunen, joka ilmeisesti oli eräs FRA:n palkkaamista. Pari asiaa
jäi mietityttämään. Kirjan mukaan Sormusen perhe tuli Härnösandiin
syksyllä 1944. Kuitenkin serkkuni Marja Rutan tiedoissa on, että hän
tuli Ruotsiin vuonna 1945.
Haluaisin korjata myös suullisissa lähteissä olleen tiedon: kyseessä
ei ole siis Marjatta Ruta os. Mäkelä, vaan Marja Ruta os. Sormunen.
Marjan, eli Tytin, kuten me suvussa häntä kutsumme, näyttely
Hanasaaressa oli todella vaikuttava. En tiedä, oliko väärä tieto
hämäystä vai vain vahinko.
onsdag 3 november 2010
Painovirhepahuksista
Tässä Aamulehden arvio, jossa todetaan, että kirja tuo uutta näkökulmaa aiheeseen, mutta että painovirheitä on luvatoman paljon. Pahoittelen tätä, varmasti seikka korjataan seuraaviin painoksiin.
Selitys löytynee siitä, että koska uutta ja mielenkiintoista tietoa tuli käyttööni hyvin myöhään kirjan tekoprosessissa, monta osaa meni uusiksi ihan loppusuoralla. Mitä tulee nimilistoihin Härnösandista ja n.s. "vonporattapaukset", niin ne on kirjoitettu, kuten alkuperäisissä dokumenteissa. Yritän saada ne skannattua ja tänne blogiin vähitellen. Koska ruotsalaiset ovat kirjanneet suomalaisia nimiä, monta nimeä on kirjattu "hassusti" ja samoja nimiä kirjoiteltu monella eri tavalla.
Selitys löytynee siitä, että koska uutta ja mielenkiintoista tietoa tuli käyttööni hyvin myöhään kirjan tekoprosessissa, monta osaa meni uusiksi ihan loppusuoralla. Mitä tulee nimilistoihin Härnösandista ja n.s. "vonporattapaukset", niin ne on kirjoitettu, kuten alkuperäisissä dokumenteissa. Yritän saada ne skannattua ja tänne blogiin vähitellen. Koska ruotsalaiset ovat kirjanneet suomalaisia nimiä, monta nimeä on kirjattu "hassusti" ja samoja nimiä kirjoiteltu monella eri tavalla.
Osallistujalistat ovat yhä hyvin epävarmoja
Yritän kerätä osallistujien nimiä listalle, mutta olen huomanneet, että jopa viranomaisten tiedot ovat hyvinkin epävarmoja. Jatkuvasti saan yhteydenottoja ihmisiltä, jotka kertovat omaistensa olleen mukana, ja usein nimet ovat uusia ja hämmästyttäviä. Tunnettu ruotsalainen kirjailija Kaa Eneberg kertoi hiljan, että hänenkin isänsä on jotenkin ollut mukana, vaikka nimeen en ole törmännyt. Ja tänään sain uutta tietoa pariskunnasta nimeltään Tserep-Spiridovitsh. Ihan uusia nimiä nekin. Mutta hyvä, että lähetätte tietoa, keräämme listaa tänne. Kiitos Pertti Hänniselle, joka jaksaa kirjata nimiä.
söndag 31 oktober 2010
Mediasatoa
Tässä muutamia linkkejä haastatteluihin
Ruotsin radion suomenkielinen toimitus: Uutisjuttu 29/10
Ruotsin television suomenkieliset uutiset: Uutiset 29/10
Ruotsin radion suomenkielinen toimitus: Uutisjuttu 29/10
Ruotsin television suomenkieliset uutiset: Uutiset 29/10
fredag 29 oktober 2010
Nyt on kirja julkaistu!
Aamu TV Ylen FST:ssä. Valitettavasti linkki ei toimi. Ja päivällä oli julkaisemistilaisuus, jonne tuli nelisenkymmenytä henkeä joista kymmenisen oli ollut mukana Stella Polariksessa. Muutama toimittaja esitti kovia kysymyksiä ja kauhukseni olen löytänyt jo neljä painovirhepaholaista... Mutta silti ilmapiiri oli avoin ja vastaanottava, kiitos Docendo ja WSOY mahtavista puitteista!
söndag 24 oktober 2010
Olemme täällä Helsingin kirjamessuilla!
Johanna Parikka Altenstedt: Operaatio Stella Polaris - suuri suomalainen vakoilutarina
Tapahtuma:
Helsingin Kirjamessut 2010
Aika:
30.10.2010 klo 13.30
Päättyy:
30.10.2010 klo 14.00
Sijainti:
Osasto 6k55
Tapahtuma:
Helsingin Kirjamessut 2010
Aika:
30.10.2010 klo 13.30
Päättyy:
30.10.2010 klo 14.00
Sijainti:
Osasto 6k55
Mahtava vieraslista luvassa
Näillä näkymin kirjan julkaisemisjuhlaan on tulossa mahtava joukko aiheesta kiinnostuneita. Tiedustelupäällikkö Aladár Paasosen edesmenneen tyttären Ainon ystäviä niin Suomesta kuin Yhdysvalloista, Risto Heino, viimeinen FRA:n stellisti elossa Tukholmasta, Juha "Jussi" Pusan tyttärentytär Lena, jonka Pirkko-äidin päiväkirjasta otteita kirjassani, Suden suvun edustaja ja isoisänsä tarinaa tutkinut Maarit Riikonen Espoosta, analyytikko Kalevi Loimarannan tytär ja leski - Loimaranta avasi amerikkalaisten STRIP-koodin, josta oli Suomelle sittemmin paljon hyötyä - joitakin mainitakseni. Myös historiantutkijat Carl Fredrik Geust, Lauri Lehtonen ja
Ohto Manninen ovat alustavasti ilmoittautuneet.
Matti E. Mäkelän tytär Eila Rautioaho yrittää päästä tilaisuuteen, ja kertoo muistoistaan näin:
"Laiva meni Närpiöstä Härnösandiin ja muistan jotain tästä matkasta ja siitä olen kertonut netissä, omalla nimellä: Operaatio STELLA POLARIS.
Joulun alla meille järjestyi majoitus Tukholman lähistöllä ja silloin loppui karanteeni. Se olikin tarpeen koska meillä oli hinkuyskä oppikoulun voimistelusalissa. Seuraavana kesänä, 1945 saimme oman asunnon Bromman Riksbyssä ja siellä asuttiin kunnes muutimme, vähitellen kaikki, Suomeen.
En tiedä millä nimellä isä oli FRAssa, mutta häntä kutsuttiin Backis-nimellä, ruotsin kansalaisuutta hän ei halunnut eikä saanut. Me pidimme tiiviisti yhteyttä Suomeen, alussa siten että isä lähetti kortteja tikkukirjaimin ja allekirjoituksena EGI, joka on pienen perhepiirin tuntema lempinimeni. Vähitellen meillä kävi sukulaisia ja tuttavia, mm prof Jaarli Jauhiainen, äidin serkku ja tämä kertoi että 1949 voi matkustaa Suomeen joutumatta vankilaan ja tästä alkoi meidän kesänvietto sukutilalla Kuopiossa. Meidän pihapiirissä Brommassa asui myös Ahti Korkeamäki perheineen ja hekin pitivät yhteyttä Suomeen. Perheestä on elossa vain Esa. Ahti kulki nimellä Vokki."
Eilan tarinan voi lukea täältä.
Ohto Manninen ovat alustavasti ilmoittautuneet.
Matti E. Mäkelän tytär Eila Rautioaho yrittää päästä tilaisuuteen, ja kertoo muistoistaan näin:
"Laiva meni Närpiöstä Härnösandiin ja muistan jotain tästä matkasta ja siitä olen kertonut netissä, omalla nimellä: Operaatio STELLA POLARIS.
Joulun alla meille järjestyi majoitus Tukholman lähistöllä ja silloin loppui karanteeni. Se olikin tarpeen koska meillä oli hinkuyskä oppikoulun voimistelusalissa. Seuraavana kesänä, 1945 saimme oman asunnon Bromman Riksbyssä ja siellä asuttiin kunnes muutimme, vähitellen kaikki, Suomeen.
En tiedä millä nimellä isä oli FRAssa, mutta häntä kutsuttiin Backis-nimellä, ruotsin kansalaisuutta hän ei halunnut eikä saanut. Me pidimme tiiviisti yhteyttä Suomeen, alussa siten että isä lähetti kortteja tikkukirjaimin ja allekirjoituksena EGI, joka on pienen perhepiirin tuntema lempinimeni. Vähitellen meillä kävi sukulaisia ja tuttavia, mm prof Jaarli Jauhiainen, äidin serkku ja tämä kertoi että 1949 voi matkustaa Suomeen joutumatta vankilaan ja tästä alkoi meidän kesänvietto sukutilalla Kuopiossa. Meidän pihapiirissä Brommassa asui myös Ahti Korkeamäki perheineen ja hekin pitivät yhteyttä Suomeen. Perheestä on elossa vain Esa. Ahti kulki nimellä Vokki."
Eilan tarinan voi lukea täältä.
söndag 17 oktober 2010
Kirjan julkistamistapahtuma 29. lokakuuta Helsingissä
Aika: 29.10.2010 klo 13.00-14.00 lehdistötapaaminenPaikka: Bulevardi 12 (WSOY) Jalmari-Sali, Helsinki
Kustantaja: Docendo (WSOY)
Paikalla myös kirjassa haastateltuja henkilöitä kirjailijan lisäksi.
Stella Polaris oli salainen operaatio, jonka Suomen ja Ruotsin puolustusvoimien edustajat suunnittelivat toisen maailmansodan aikana. Kaikki Suomen radiotiedustelijat perheineen sekä kuunteluvälineistö, salaiset arkistot sekä salauskoodit kuljetettiin Ruotsiin syyskuussa 1944, kun aseleposopimus Neuvostoliiton kanssa oli tehty Saksan nenän alla ja Suomessa pelättiin Neuvostoliiton miehitystä.
Johanna Parikka Altenstedt kertoo kirjansa taustoista:
”Tähän mennessä Stella Polariksesta on kirjoiteltu jonkin verran sekä Suomessa että Ruotsissa, mutta molempien maiden versioita ei ole tarkasteltu rinnakkain ennen kuin nyt. Operaatio pompahti esiin jo 1940-luvulla Suomen eduskunnan kyselyjen ja punaisen Valpon tutkintojen takia. Ruotsissa hallitus kielsi tietäneensä asiasta mitään, ja periaatteessa väitettiin koko operaation olleen enemmän tai vähemmän freelancereiden tekele. Salaiset arkistot poltettiin ruotsalaislähteiden mukaan jo 1940-luvun lopussa, mutta ne ponnahtivat julkisuuteen 1960-luvulla noottikriisin aikana sekä 1970-luvulla. Ja taas väitettiin, että ne on juuri poltettu.”
”Tulijoita Ruotsiin oli satoja. Suomalaisten tarkoitus oli jatkaa salakuuntelua Ruotsista käsin, mutta se kiellettiin heti pakolaisten saavuttua Härnösandiin ja Gävleen. Sen sijaan Ruotsin radiotiedustelu palkkasi parisenkymmentä suomalaista ja kourallisen virolaisiakin toimintaansa. Näin osa perheistä jäikin Ruotsiin salaisten nimien ja Ruotsin kansalaisuuden turvin. Suurin osa stellisteistä palasi kuitenkin Suomeen – monet heistä joutuivat sittemmin tutkimusvankeuteen mm. Sörnäisiin.”
”Kirjassani olen ensimmäistä kertaa yhdistänyt Ruotsin ja Suomen versioita Stella Polariksesta ja löytänyt vahvistuksen sille, että operaatio tunnettiin hyvin jo etukäteen sekä Ruotsissa että Suomessa ministeritasolla ja puolustusvoimien korkeimman johdon taholla. Olen myös tarkastellut operaatiota diplomatian kannalta ja peilannut sitä ulkoministeriön ja Ruotsin UD:n yhteyksiin - radiotiedustelu kun ei ollut yksinomaan sotilaallista toimintaa, vaan loi pitkälti puitteet myös neuvotteluille ja diplomatialle.”
”Autenttisten haastateltujen ja kirjallisten lähteiden kautta on valjennut radiotiedustelijoiden monisäikeinen todellisuus. Kirjassa on haastateltu elossa olevia perheenjäseniä, joiden sota ei oikeastaan koskaan loppunut. Eikö kutsuja suurlähetystön juhliin tai mitaleita heille ole myönnetty. Silti hekin luopuivat isänmaastaan, äidinkielestään ja katkaisivat usein suhteet moniin rakkaisiin. Moni sai palkkioksi häpeän: Suomessa heitä pidettiin jopa maanpettureina. Eikä kukaan tai kertoa siitä, miten asiat olivat, ennen kuin nyt.”
”Ruotsin radiotiedustelijat auttoivat Suomea, mutta myös muita maita ahkerammin, kuin koskaan on haluttu myöntää. Esimerkiksi Öölannissa suomalaisvaimoja ja lapsia piiloteltiin aivan salaisen brittikuunteluaseman tuntumassa. Lisäksi on löytynyt todisteita siitä, että jo 1950-luvulla presidentti Urho Kekkonen tiesi ja hyväksyi suomalaisten radiotiedustelijoiden toiminnan Ruotsin palveluksessa.”
”Kirjassa on ensimmäistä kertaa koostettu Ruotsin arkistoista löytyneet nimilistat stellisteistä, jotka lähtivät Uudestakaupungista Gävleen ja Närpiöstä Härnösandiin. Mukana on myös runsaasti kuvamateriaalia.”
”Totuutta Stella Polariksesta ei varmasti ole vielä kaivettu lopullisesti esiin. Mutta operaation vaikutus ihmisiin, politiikkaan, ja jopa 1980-luvulle asti amerikkalaisen tiedustelujärjestelmän yhtenä rakennuspalikkana on kiistatonta. Tutkivalle journalistille operaatio on kultakaivos, jonka kimmellys ei ole himmentynyt yhtään niinä 18 vuotena, joina olen tätä lähihistoriamme ehkä jännittävintä tarinaa penkonut.”
Kirjailija on myös paikalla Helsingin kirjamessuilla 30.10. 2010 WSOY:n osastolla 13.30-14.00. Lehdistökappaleet ja ilmoittautuminen: Annukka Ollitervo@wsoy.fi tai
Haastattelut: Johanna Parikka Altenstedt +46-70-8213132 / jpa@altenstedt.se. Haastattelukielet: suomi, ruotsi ja englanti.
lördag 11 september 2010
Tervetuloa kirjablogiini!
Huippusalainen operaatio Stella Polaris tapahtui syksyllä 1944 osana suunnitelmaa mahdollisen neuvostomiehityksen varalta. Suomalainen radiotiedustelu evakuoitiin dramaattisissa olosuhteissa Ruotsiin. Myös vaimot ja lapset komennettiin mukaan, jottei Puna-armeijalle jäisi mahdollisuutta ottaa panttivankeja.
Erittäin vaarallinen matka myrskyisen Pohjanlahden yli on jättänyt jälkensä kaikkiin mukana olleisiin. Osa heistä on vasta nyt alkanut kertoa kokemuksistaan. Suomalaisten ja ruotsalaisten toistaiseksi melko tuntematon vakoiluyhteistyö toisen maailmansodan aikana oli molemmille valtioille korvaamatonta. Operaatio Stella Polaris johti poliittisiin skandaaleihin, henkilökohtaisiin tragedioihin, Ruotsin ja Suomen väliseen hiostukseen ja oman historian kieltämiseen.
Tämä salaisista salaisimmaksi kuvailtu operaatio on yhä osittain pimeän peitossa. Vielä tänä päivänäkin tarinaan liittyy polttavia kysymyksiä, joihin ei ole vielä vastauksia. Olen pyrkinyt kuvaamaan operaatiota, sen taustoja ja poliittista kontekstia, samalla, kun mukana olleita ei ole unohdettu.
Tänne blogiin kerään nyt kommentteja, materiaalia ja siirrän vähitellen faktoja vanhalta www.stellapolaris.sivulta, jota on kovin hankala päivittää. Toisinaan kirjoitan myös ruotsiksi.
Tervetuloa seuraamaan Operaatio Stella Polariksen jälkimaininkeja 2010!
Erittäin vaarallinen matka myrskyisen Pohjanlahden yli on jättänyt jälkensä kaikkiin mukana olleisiin. Osa heistä on vasta nyt alkanut kertoa kokemuksistaan. Suomalaisten ja ruotsalaisten toistaiseksi melko tuntematon vakoiluyhteistyö toisen maailmansodan aikana oli molemmille valtioille korvaamatonta. Operaatio Stella Polaris johti poliittisiin skandaaleihin, henkilökohtaisiin tragedioihin, Ruotsin ja Suomen väliseen hiostukseen ja oman historian kieltämiseen.
Tämä salaisista salaisimmaksi kuvailtu operaatio on yhä osittain pimeän peitossa. Vielä tänä päivänäkin tarinaan liittyy polttavia kysymyksiä, joihin ei ole vielä vastauksia. Olen pyrkinyt kuvaamaan operaatiota, sen taustoja ja poliittista kontekstia, samalla, kun mukana olleita ei ole unohdettu.
Tänne blogiin kerään nyt kommentteja, materiaalia ja siirrän vähitellen faktoja vanhalta www.stellapolaris.sivulta, jota on kovin hankala päivittää. Toisinaan kirjoitan myös ruotsiksi.
Tervetuloa seuraamaan Operaatio Stella Polariksen jälkimaininkeja 2010!
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)